Jännittää. Väsyttää. Viiksettää. Ja nälkäkin olis.

Eilinen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, aamupäivällä koin pienimuotoisen napsahduksen korvien välissä ja päätin vihdoin kokeilla leikata itselleni otsatukan, luojan kiitos tämä "projekti" onnistui kuitenkin kiitettävästi. Lenkille lähtiessä hajosi sitten mp3 soitin ja edellispäivänä oli hajonneet kuulokkeet, elikkäs uutta pitäisi sitten lähteä ostamaan kun ylimääräistä rahaa tulee, siihen asti on kärsittävä lenkit kaikessa hiljaisuudessa. Ruokaa tehdessä taas iski pieni paniikki, koska ihana juustokanapasta kokeiluni haisi juustonaksuille, mutta hyvää oli. Jopa nirsonpuoleiset veljet tykkäsivät.

En voi kyllä vieläkään uskoa, että laitan nykyään kokoajan ruokaa, olen täysin hurahtanut. Kun olen yhden aterian saanut valmiiksi, tajuan suunnittelevani jo seuraavaa ja hauskinta tässä taitaa olla se, että yläasteella olin vielä täysin toivoton tapaus keittiössä. Edes makarooneja saanut keitettyä ilman, että pohjaan olisivat palaneet. No mutta, harjoitus tekee mestarin (toivottavasti vielä jonain päivänä.. :) ). Pitäisi varmaan joku pidempi ja ylipäätään laajempi kirjoitus laatia jo pelkästään omista harrastuksista. Saapi nähdä. Ehkä sitten, kun olen lisää vanilja teetä jaksanut keitellä- ehkä.