Juu elikkäs päätin eilen pyöräyttää nopsaan ruuaksi pizzaleipäsiä~



Ruisleipä
tomaattipyree
sinappia
tomaattia
emmental juustoraaste


Elikkäs ihan perus tumma ruisleipä, pintaan tomaattipyreetä ja tippa sinappia. Jauhelihaa ja tomaattia, emmental juustoa ja oreganoa. Helppo kun mikä. Ja maistui pikku nirsoilijoillekin. Uunissa paistoin 200 asteessa sen verran, että juusto suli~

Vihdoin perjantai. Autuas perjantai. Kerrassaan ihanaa. Huomenna olisi tarkoitus lähteä Helsinkiin, nyt kun tuli iloisia uutisia ja saatiin viikoksi se vuokrakämppä poikaystävän kanssa. Ei tarvitse tällä kertaa hotelliin mennä vaan päästään kokeilemaan vähän, että miltä se yhdessä asuminen tuntuu. Huomenna on vielä ns. "kuukausipäiväkin". Jee.

Lääkekuurikin loppui tänään. Käytännössä ainakin, mikä on hyvä - onpahan vähemmän muistettavaa. :) Pitäisi jaksaa uudet ajat varata allergiatesteihin, jos pikku hiljaa rupeisi selviämään, että mikä minua oikein vaivaa. Hiusväriallergia, ihottuma, nokkosrokko ja vaikka mitä on ehdoteltu ja on yritetty hoitaa, mutta ei. Tosin uuden allergialääkkeet ovt nyt auttaneet, että mikäs siinä. Väsyttävät kyllä niin maan perkeleesti, mutta mutta. Eipähän tule noita "ihme oireita".

Ottaen huomioon, että kyseessä on perjantai 13. on päivä kuitenkin sujunut oikein leppoisasti ja iloisissa merkeissä. Aamulla veli intti, että pitäisi saada lisää banaanilettuja, joita eilen testasin tehdä. Ihastui kyseisiin herkkuihin oikein toden teolla. Tänään tosin ajattelin kokeilla raparperipiirakkaa tai jotain muuta raparperista kun noita tuossa pihalla riittää.
Eilen kokeilin myös tehdä pizzaleipäsiä ja todella hyviä olivat, ei mennyt kuin hetki niin olivat kaikki menneet. :D
Äiti naureskelee, että melkoinen kodinhengetär ja pikkuvaimoke minusta on kehkeytymässä, kokoajan siivoamassa, kokkaamassa tai muuta pientä näpertelmässä. Enpä kyllä tiedä, ruuanlaitosta on vain jonkin asteen pakkomielle kehkeytynyt ja niin on kyllä siivoamisestakin. Eilen kuurasin kaikki ovet ja ikkunat. Jos tänään taas sitten imuroisi tai suorittaisi vessan tehosiivouksen.. Pitäisi kauppaan päästä ostelemaan ruokatarpeita ja huomista reissua varten kaikkea pientä kivaa, kuten KAHVIA (<3) ja tabascoa. Luojan kiitos ei tarvitse lakanoista ja pyyhkeistä huolehtia. Junareissut on minulle jo muutenkin tarpeeksi rasittavia, saati sitten valtavan laukun kanssa kun mulkoilee mummot ja nuoriso sellaista tilarohmua.

Oi ja nyt on ihan pakko hehkuttaa omaa jaksamista, nimittäin innostuin eilen aloittamaan lapasten teon piiiiiitkästä aikaa. Tosin se, miten nuo onnistuvat onkin asia erikseen, tosiaan hyvin pitkään aikaan en ole mitään sellaista tehnyt, mutta hyvällä mallilla ovat jo.  :)

Eilinen menikin sitten ruokaa laittaessa ja siivoillessa. Uhkaavasti lähestyvät nuo 19 vuotis syntymäpäivätkin ja toisella koiralla tuli eilen 2 vuotta täyteen. Tämän johdosta päättivätkin veljet, että kakkua olisi saatava. Sen verran laiska sitten olen, että kipaisin kaupasta valmiin pirkan kakkupohjan ostamassa.
Yllättävän hyvältä kumminkin maistui ja tosiaan ensimmäinen itse kokoama kakku kyseessä, että jee! Tästä se sitten lähtee.. :)
Itse ruuaksi tein vain ranskanperunoita lantusta ja hyviä olivat, onnistuivat paremmin kuin edelliset ja ilmeisesti pitäisi niitä tehdä poikaystävällekin kun Suomeen takaisin ennättää, eli pian. <3


Kakusta sen verran~ Kostutin perus sitruunamehulla (joka on muuten heikkouteni, rakastan sitä) ja ensimmäisen kerroksen täytin mango ja persikka-banaani pilteillä, banaanin siivuilla ja kermavaahtoa laitoin hiukan. Toinen kerros on taas vuorattu mansikan paloilla, vaniljarahkalla ja taas vähän kermavaahtoa ja tietenkin hasselpähkinä rouheella ja muutamalla kahvipisaralla, että pähkinän maku korostuisi. Päällä taas pähkinää, banaania, mansikkaa ja mansikkakermavaahtoa ja hiukan vaniljarahkaa.
Ja tosiaan hyvää oli~

Jännittää. Väsyttää. Viiksettää. Ja nälkäkin olis.

Eilinen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, aamupäivällä koin pienimuotoisen napsahduksen korvien välissä ja päätin vihdoin kokeilla leikata itselleni otsatukan, luojan kiitos tämä "projekti" onnistui kuitenkin kiitettävästi. Lenkille lähtiessä hajosi sitten mp3 soitin ja edellispäivänä oli hajonneet kuulokkeet, elikkäs uutta pitäisi sitten lähteä ostamaan kun ylimääräistä rahaa tulee, siihen asti on kärsittävä lenkit kaikessa hiljaisuudessa. Ruokaa tehdessä taas iski pieni paniikki, koska ihana juustokanapasta kokeiluni haisi juustonaksuille, mutta hyvää oli. Jopa nirsonpuoleiset veljet tykkäsivät.

En voi kyllä vieläkään uskoa, että laitan nykyään kokoajan ruokaa, olen täysin hurahtanut. Kun olen yhden aterian saanut valmiiksi, tajuan suunnittelevani jo seuraavaa ja hauskinta tässä taitaa olla se, että yläasteella olin vielä täysin toivoton tapaus keittiössä. Edes makarooneja saanut keitettyä ilman, että pohjaan olisivat palaneet. No mutta, harjoitus tekee mestarin (toivottavasti vielä jonain päivänä.. :) ). Pitäisi varmaan joku pidempi ja ylipäätään laajempi kirjoitus laatia jo pelkästään omista harrastuksista. Saapi nähdä. Ehkä sitten, kun olen lisää vanilja teetä jaksanut keitellä- ehkä.

Viimesten parin vuoden aikana mulle on tapahtunut paljon, suurin osa ei niin kivoja asioita, mutta nyt sitten onni kääntyi puolisen vuotta takaperin.

Päätin tylsyyksissäni kirjautua Lookitsme nimiselle sivustolle ja siitä se sitten lähti. Myönnettäköön, että melkein kuukauteen mulle tulleet juttelemaan muut kuin pervot, mutta mikäs siinä. Olipahan jotain nauramisen aihetta. Ja sitten se viesti tuli.
"I know you are very far away but I just wanted to say that you are beautiful".
Joo, ajattelin ensin, että voi luoja ole nyt hiljaa, mutta kaikkien niiden törky-viestien jälkeen, mitä olin saanut oli toi oikeestaan aika suloista ja siitä se kirjoittelu sitten lähti. Kävi ilmi, että kyseinen henkilö oli ollut yhtä "onnekas" suhteidensa kanssa ja jaettiin kaiken lisäksi samat kiinnostuksen kohteet ja huumorikin oli molemmilla yhtä synkkää. Pian sitä jo pystyttiin toistemme lauseet lopettamaan.

Nyt tätä onnea on jatkunut jo peräti 3 kuukautta ja toivon mukaan kestää ja pitkään. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen oikeasti rakastunut ja vaikka välimatka onkin suuri (toistaiseksi~) niin oikeasti olen jopa onnellinen.